RESIINARETKEN KUVIA NYT GALLERIASSA (lue lisää)
NaisPark ry:n kesäkauden päättäjäisiä vietettiin kuntoilun merkeissä pumppaamalla resiinoilla Kankaanpäästä Pomarkkuun. Kuvia retkeltä nähtävissä osoitteessa naispark.kuvat.fi (jäsenet voivat kirjautua sisään hankkimallaan salasanalla).
JOHANNA PAASO - VAATEMYYNTIÄ JA ERIKOISKULJETUSTEN LIIKENTEENOHJAUSTA (klikkaa tästä ja lue lisää)
NaisPark ry:n jäsen Johanna Paaso on nykyään päivätyönsä lisäksi myös Evelace-alusvaatteiden jälleenmyyjä.
NAISPARKIN VALOKUVAUSTALKOOT (klikkaa tästä ja lue lisää)
Haluatko osallistua NaisPark ry:n vuoden 2012 tekemiseen? Osallistuaksesi sinun ei tarvitse olla valokuvauksen ammattilainen tai aktiiviharrastaja saati omistaa kallista järjestelmäkameraa.
KAIKKEEN SITÄ RAHTARI VOI JOUTUA (klikkaa tästä) |
| Lisääjä Riitta Airaksinen (riitta) 12.03.2009 14:02 |
Mahtaiskohan jossain vaiheessa elämäänsä oppia sanomaan EI. En mä taaskaan osannu niin tehdä,kun kysyttiin et tulisinko oravaks. Sen enempää ajattelematta.. joo tottakai (sieluni silmin näin kevyesti hyppelevän kurren) hieno homma!
Idea oli vallan yksinkertainen: Oravapuku päälle ja lapsille jakamaan pähkinoitä - ei paha homma mitenkään ja sovimme et tulen paikalle varttia ennen aloitusta. Vähän kyllä ihmetytti kun puhuivat pukijasta.
Paikallinen kauppakeskus vietti sirkus-päivää ja sieltä pellepukujen ja ilmapallokasojen välistä pujottelin lähtöpaikalle. Johan alkoi nousta hiki kun luin puvun sääntöjä: pukeutumisjärjestys, varoitukset ja viimeisenä huomautus: "ORAVAA EI SAA JÄTTÄÄ YKSIN" (Mihinkähän taas olin pääni pistänyt).
Jos on kerran luvattu niin eipä mennä puihin... Alushaalari oli puuvillainen kokohaalari joka suljettiin vetoketjulla. Sitten housut... paksua karvakangasta ja reilu kiristys vyötäröltä että pysyvät vauhdissa mukana. Hihat... samaa karvakangasta käsivarsista, vatsan kohdalla viiden sentin toppaus (ihankuin oma ei olis riittäny) hihojen jatkeena kangas sormikkaat ja koko yläosa suljettiin niskasta vetoketjulla. Ei edes keikka alkanut ja hiki juoksi pitkin selkää. Sitten häntä... kuten tiedätte on oravalla melko näyttävä pörrökarvoitus takaliston takana ja niin oli tämäkin viritys. Painoa tosi paljon ja komeus tuli 15 senttiä leveällä tarrakiinnityksellä vatsan päältä kiinni (ihan kuin jo siinä vatsatoppauksessa ei olis olut tarpeeksi).
Oravan nahan sisällä olevana en enää voinut muuta kuin seistä tönkkönä ja kauhulla seurata kun varustekassista nostettiin esille toppahousut ja toppaliivi!!!
Mitähän on puvun suunnittelija miettinyt, kun materiaalina oli kolmesenttinen vaahtomuovi.Housut jalkaan ja liivi päälle ja hikihanat aukes lopullisesti.
Onkohan totta et oravat on nelisormisia? Ne kangaskäsineet tungettiin valtaviin kurre käpäliin (nelisormisiin) ja jalkaan melkein 40 senttiset kurrekäpälät. Hiki juoksi pitkin selkää eikä vielä askeltakaan otettu. Nii ja vielä puuttui pää... Ainakin 60 senttinen halkaisijaltaan ja painava! Sisällä pyöräilykypärä ja suun edessä verkko (ainoa paikka mistä näki ulos ja mitä kautta olis pitäny saada happea). Sieltä sitten näki kenkiensä kärjet,kun suunnittelija ei päähän muuta näköaukkoa ollut suunnitellut. Silloin vasta tajusi miks oravaa piti taluttaa.
Pää painoi kuin synti ja happi oli vähissä kun homma piti aloittaa.
Paikan pomo antoi vielä ohjeeksi: hyppelet ja tanssahtelet lapsille. Hah hah haa hyvä kun jaksoi raahautua pitkin kauppakeskusta puol sokkona.
Mikä parasta, eipä tässä iässä enää huudella: voi kuin ihana ja saako ottaa kuvan, vaan nyt sitä tuli joka puolelta. Halauksia oravalle ja silityksiä... ainoa vaan kun oravan sisus oli jo aivan litimärkänä hiestä ja silmissä musteni hapen puutteesta.
Kävely moisilla kengillä oli kuin olisi juoksuhiekassa taivaltanut... Jalkoja piti nostaa metri ylös et edes tassut irtos lattiasta. Suosittelen lämpimästi jos ja kuka haluais jalkalihaksiaan treenata.
Kaks tuntia piti puvussa olla ja tauot oli pidettävä keittiössä, missä oli 35 lämmintä ja pään sai vain siellä ottaa pois etteivät lapset olis nähneet päätöntä oravaa.
Milloin oli lentää turvalleen kun niin riemuullisesti halattiin ja milloin kurre pinkoi pakoon kun vähän isommat lapset innostui vetämään hännästä. Pelko hännän irti lähtemisestä, vaan kieltää ei voinut, koska oravat ei puhu.
Kaikenkaikkiaan keikka kesti kuus tuntia ja vesi tankkauksesta huolimatta lähti painosta melkein puoltoista kiloa (jes hyvä alku laihdutukselle). Yhtään kuivaa vaatekerrosta ei ollut ja jopa toppaliivikin oli läpimärkä.
Ehkä puku olis ollu omiaan jossain ulkoilmatapahtumassa, vaan kyllä meinas kaupan sisälämpötila hyydyttää.
On sitä joskus töissäkin hikoiltu, vaan ei koskaan tollaista aikaa.
Mikä on tarinan opetus: Seuraavalla kerralla kysy tarkemmin mihin olet päätäsi pistämässä ja sitten sanot EI.
Onni Oravan tuurari eli kokemusta rikkaampi Mari
Takaisin