Home Mail Login

Uutiset

RESIINARETKEN KUVIA NYT GALLERIASSA (lue lisää)

NaisPark ry:n kesäkauden päättäjäisiä vietettiin kuntoilun merkeissä pumppaamalla resiinoilla Kankaanpäästä Pomarkkuun.  Kuvia retkeltä nähtävissä osoitteessa naispark.kuvat.fi (jäsenet voivat kirjautua sisään hankkimallaan salasanalla).

JOHANNA PAASO - VAATEMYYNTIÄ JA ERIKOISKULJETUSTEN LIIKENTEENOHJAUSTA (klikkaa tästä ja lue lisää)

NaisPark ry:n jäsen Johanna Paaso on nykyään päivätyönsä lisäksi myös Evelace-alusvaatteiden jälleenmyyjä. 

NAISPARKIN VALOKUVAUSTALKOOT (klikkaa tästä ja lue lisää)

Haluatko osallistua NaisPark ry:n vuoden 2012 tekemiseen?  Osallistuaksesi sinun ei tarvitse olla valokuvauksen ammattilainen tai aktiiviharrastaja saati omistaa kallista järjestelmäkameraa. 

Olet sivulla: NAISRAHTARIT KERTOVAT > Kahden auton loukussa

Kahden auton koukussa

 

Porilaisella yrittäjä-kuljettaja Titta Malmilalla on tuhat rautaa tulessa.  Ja kaksi tien päällä. 

 

 

Titta Malmila on pienestä koostaan huolimatta ilopilleri, jota ei voi olla huomaamatta.  Vaikka kädet heiluvat ja puhetta tulee kuin runebergiltä, asiat eivät ole jääneet vain puheasteelle.  Nuoresta iästään huolimatta Titta on ehtinyt toimia vuosia aktiivisesti yhdistysmaailmassa, muodostaa tanssiharrastuksesta kakkosammatin, perustaa perheen sekä kahden auton kuljetusliikkeen.  

     "Tavallaan ajauduin yrittäjäksi.  Oma kuljetusliike ei ollut minulle koskaan haave, vaan pikemminkin olen aina vain halunnut varmistaa työpaikkani.  Jos joku olisi sanonut minulle kymmenen vuotta sitten, että tänään olen yrittäjä ja minulla on kaksi täysperävaunuyhdistelmää ja pakettiauto, olisin varmasti lyönyt häntä", Titta heittää huumorilla ja jatkaa pilke silmäkulmassaan, että hänen ryhtyessään kuljetusyrittäjäksi sukulaiset totesivat hänellä olevan kosteutta ullakolla.

     "Se johtuneen siitä, että suvustani kukaan muu ei ole kuljetusalalla", Titta perustelee.

 

 

Rouva puheenjohtaja

 

Yrittäjän kirjoihin Titta siirtyi vuosituhannen alussa.  Muutama vuosi kului osakkaana, mutta vuonna 2005 Titta päätti kokeilla omia siipiään ja hankki oman liikenneluvan.  Vaikka työmäärä kasvoi, kun Rellu Premiumin lisäksi perhe lisääntyi Volvo FH:lla ja pikkunyyttien jakeluun käytetyllä pakettiautolla, Titta on yrittänyt järjestää aikaa Rahtarit ry:ssä toimimiseen.   

     "Onhan se nyt selvää, että kuuluu Rahtareihin kun ajaa työkseen", Porin osaston puheenjohtajana jo kuudetta vuotta toimiva Titta toteaa.

     Järjestötyön Titta kertoo olevan henkireikä ajamisen ja kaiken muun yrittäjän elämään kuuluvan paperinpyörityksen lomassa, vaikka puheenjohtajuuden alkutaival ei aivan tasainen ollutkaan.  

      "Toki alku oli hankalaa, kun aloitteleva puheenjohtaja joutuu aina rakentamaan valtakuntansa tavallaan kivi kiveltä kun edellinen pj. vie omat kivensä mukanaan.  Uusien yhteistyökumppaneiden saaminen ei ollut vaikeaa, mutta vanhojen pitäminen neuvotteluyhteydessä minuun, eikä siihen edelliseen puheenjohtajaan, oli luku sinänsä.  Olen kuitenkin ollut pestiini tyytyväinen.  Nyt olemme tehostaneet osaston toimintaa perustamalla kaksi toimikuntaa, mikä on ollut tarpeellista esimerkiksi Kuljettajapäivien järjestämiseksi", Titta listaa ja kertoo Porin osastossa olevan paljon aktiivisia jäseniä.

     "Järjestön eri osastoilla on eri toimintasuuntia, mutta toki yleisesti ottaen yhdistykset pystyvät vaikuttamaan asioihin paremmin kuin yksityistahot, se on oikeastaan järjestötoiminnan ydinjuttu.  Positiivista on ollut myös se, että moni nuori on oivaltanut tämän ja löytänyt tiensä yhdistystoimintaan."

 

 

Kipu systeemissä

 

Porin osaston toimintaa kehittäessään Titta on halunnut parantaa etenkin liikenneturvallisuutta järjestämällä mm. heijastinkampanjoita lähiseudun koululaisille.  Oman sysäyksensä tapahtumien järjestämiseen ovat antaneet omat lapset, jotka Titan mukaan oppivat ensin juoksemaan ja vasta sitten ajattelemaan. 

     Heijastinkampanjoiden ohessa Titan toisena lempilapsena on ollut Rahtarit ry.:n viime vuosina vetämä Tonneittain vastuuta-kampanja, jonka tarkoitus on ollut vaikuttaa raskaan kaluston kuljettajien asenteisiin liikenteessä.

     "Tonneittain vastuuta voitaisiin ottaa rahtareitten vakioiskulauseeksi.  Aikoinaan rakastin rekkojen perään liimattuja tarroja: Olen isokokoinen mutta hyvätapainen.  Niistä voisi tehdä nykyajan kuskeille hittijutun, onhan nykynuortenkin teinibemareissa vaikka minkälaisia iskulausetarroja."

     Kun ajaa paljon, väistämättä joskus sattuu vaaratilanteita.  Niiltä ei ole välttynyt Tittakaan. 

     "Kuinka monta tilannetta olenkaan selvittänyt pieni enkeli olkapäällä", Titta huoahtaa ja myöntää, että osa vaaratilanteista on ollut omia virhearviointeja, mutta osa on aiheutunut muiden tiellä liikkujien virheistä.

     "Yrittäjänä olen huomannut, että etenkin kiire aiheuttaa vaaratilanteita.  Me elämme nykyään sellaisessa oravanpyörässä, että jos joku kohta klikkaa, systeemiin tulee kipu ja sitten koko pakka on sekaisin.  Kuljettaja ajaa paukuttaa rajoitinta vasten kun se säästää sen viisi minuuttia matkasta riippuen.  Asenteet muuttuvat kun kiire painaa niskakarvoissa ja silloin kaikki onnettomuuden mausteet ovat kasassa.  Ja kun siihen soppaan lisätään muutama minä-itse-tielläliikkuja samalle ajoradalle, niin bon apetit", Titta huoahtaa.

     Rahtarit ry:ssä toimimisen lisäksi Titta on toiminut 15 vuotta myös Suomen tiepalvelumiesliitossa, vaikka ajan puutteen vuoksi onkin joutunut jättämään tiepalvelutoiminnan taka-alalle.

     "Osa tieliikennekulttuurin perusteista minulla tulee tiepalvelun kautta ja rahtaritoiminta puolestaan tukee ammattiliikennetyötä.  Perusta liikenneturvallisuustyössä on samanlaista, kalusto on vain erikokoista", Titta huomauttaa ja listaa monenmoisen järjestötyön mukanaan tuomia lisäetuja.

     "Ah, saunaillat, palaveripäivät ja aamuparlamentit paikallisessa sumppikahvilassa, jossa voi istua koko ajan tiedon ja ajan ytimessä.  Ajotaitokisamatkat ja tempausten suunnittelukokoukset, onko muka jotakin hienompaa?"

 

 

Muita koreografioita

 

Sanonnan mukaan ihminen kaipaa työn ja leivän lisäksi myös sirkushuveja.  Titalla työstä irrottautuminen tapahtuu itämaisen tanssin avulla.  Öisiä taipaleita ajaessa päässä syntyy uusia koreografioita ja kotona ollessa ompelukone suoltaa uusia eksoottisia esiintymisvaatteita.  Tanssimisen Titta tosin mainitsee olevan hänelle enemmän kuin harrastus.  Siitä kertoo myös se, että lähitulevaisuudessa hän valmistuu viralliseksi itämaisen tanssin opettajaksi.  Cholis-tanssiryhmä, jossa Titta tanssii ja jota hän myös valmentaa, käy myös esiintymässä ympäri Suomea.  Pian saatava tanssinopettajan pätevyys ja oma toiminimi mahdollistavat tulevaisuudessa myös tanssikurssien vetämisen ja myymisen.  Porilainen tunnustaakin, että vuosien saatossa tanssista on tullut elämäntapa siinä missä yrittämisestä ja järjestötoiminnastakin.

 

 

Huh, juoksin kartanon länsisiivestä...

 

Paitsi tanssijana, monille Titta on tuttu myös monien Rahtarit ry:n järjestämien ajotaitokisojen osanottajana.  Finaalipaikka SM-mittelöihin on irronnut jo kaksi kertaa ja lopputuloksissa toistaiseksi paras sijoitus on ollut täysperävaunusarjassa saatu kahdeksas sija.  Oman aikansa Titan ajasta vie tietysti myös perhe; mies, kaksi poikaa sekä omakotitalo, jossa siis riittää vilskettä ja vilinää.

     "Juoksin puhelimeen kartanon länsisiivestä", Titta naurahtaa haastattelun lopuksi ja huomauttaa juoksemisen kartanon länsisiivestä kuulostavan huomattavasti reteämmältä kuin omakotitalon yläkerrasta. 

      Uuno Turhapuro-leffoja on siis katsottu Porissakin.

 

 

Juttu on päivitetty versio naisia kuljetusalalle kannustavan NaisWay-projektin tiimoilta syntyneestä Dieseliä Suonissa-tarinoita naisista ja kuljetusalasta-kirjan artikkelista "Tonneittain vastuuta".