KISKOT VEIVÄT POMARKKUUN (lue lisää)
NaisPark ry:n kesäkauden päättäjäisiä vietettiin kuntoilun merkeissä pumppaamalla resiinoilla Kankaanpäästä Pomarkkuun.
JOHANNA PAASO - VAATEMYYNTIÄ JA ERIKOISKULJETUSTEN LIIKENTEENOHJAUSTA (klikkaa tästä ja lue lisää)
NaisPark ry:n jäsen Johanna Paaso on nykyään päivätyönsä lisäksi myös Evelace-alusvaatteiden jälleenmyyjä.
NAISPARKIN VALOKUVAUSTALKOOT (klikkaa tästä ja lue lisää)
Haluatko osallistua NaisPark ry:n vuoden 2012 tekemiseen? Osallistuaksesi sinun ei tarvitse olla valokuvauksen ammattilainen tai aktiiviharrastaja saati omistaa kallista järjestelmäkameraa.
Kauhajoen kevyet
Rinta-Könnön kuljetusliikkeessä on satsattu kaluston keveyteen. Kevyt on myös yrityksen nuorin kuljettaja, Johanna Noppa.
Kauhajokisilla Rinta-Könnöillä on pitkät perinteet puunajosta. -60-luvulla puu kulki traktorilla vanha isäntä Reinon luotsaamana, autokantaan Rinta-Könnöillä siirryttiin -70-luvun alussa. Vuosien saatossa yritys on laajentunut neljän auton, kahden moton ja ajokoneen yritykseksi, joka Reinon ja nuori isäntä Mikan lisäksi työllistää kymmenkunta kuljettajaa. Vaikka perinteet ovat pitkät, tiettyihin merkkeihin yrityksessä ei ole kangistuttu. Kalustosta löytyy kaksi Volvoa, yksi Mersu ja Iveco, kolme nosturimerkkiä ja perävaunuissa niin perinteisiä paripyörällisiä kuin ykköspyörällinenkin. Eikä Kauhajoella ole kuljettajavalinnoissakaan kaavoihin kangistuttu, sillä talon nuorin kuljettaja on vasta 23-vuotias Johanna Noppa.
Ykköspyöräkärry
Kun päivän sana on taloudellisuus, Rinta-Könnöillä on panostettu kalustohankinnoissa erityisesti sen keveyteen. Yhtenä esimerkkinä toimii Iveco, jonka malliksi valikoitui Stralis lähinnä sen Trakkeria kevyemmän alustan takia. Takapäästään ilmajousitettu ja EuroTronic-vaihteistoilla varustettu auto tuli taloon vähän käytettynä ja on osoittautunut positiiviseksi yllätykseksi.
- Nyt mittarissa on puoli miljoonaa kilometriä, edes sähkövikoja ei ole esiintynyt, Mika Rinta-Könnö toteaa.
Kun Metsäliiton ajossa olevalla italialaisella oli tarkoitus ajaa meno-paluukuormia, lisää keveyttä haettiin pulttaamalla nosturi Ivecon selkään. Sen lisäksi perään hankittiin KOMEn rautajousinen, kiinteärunkoinen singlepyöräkärry. Näillä operaatioilla yhdistelmä saatiin lähes 2500 kg virkaveljiään kevyemmäksi.
- Ensimmäisen talven perusteella ykköspyöräkärryn käyttökokemukset ovat olleet yllättävän hyviä. Ei se tietenkään kaikkiin paikkoihin sovellu, vaan pitää vähän valkata, mistä sillä ajaa.
Ykköspyöräkärryn paripyöräkärryä huonompaa sivuttaispitoa kauhajokiset paransivat asentamalla muutamalle akselille karkeampikuvioiset, nastoitetut renkaat. Mika Rinta-Könnö kertoo, että vaikka leveillä, 445/50 19,5² renkailla varustettu kärry on lumessa ja sohjossa raskaampi vetää, renkaat ovat kantaneet niin hyvin, että uppoamatta on tultu melko pehmeistäkin paikoista. Suunnitelmissa ei kuitenkaan ole vaihtaa koko perävaunuarsenaalia ykköspyörällisiin.
- Ykköspyörällisille pitää olla tarkoituksenmukainen ajo. Sitä paitsi perävaunut ovat kehittyneet ja keventyneet niin, että piakkoin meille tuleva uusi paripyörillä oleva vaunu on melkein yhtä kevyt kuin ykköspyörällinenkin. Mika Rinta-Könnö toteaa.
Perävaunukaupat syntyivät Jykin kanssa, sillä muutamia vuosia sitten Jykin markkinoille tuoma niittirunkoinen vaunu on perinteistä ratkaisua kevyempi.
- Niittirunkoinen painaa 6900 kg, ykköspyöräkärry samoilla pankoilla 6700 kg, Rinta-Könnö vertailee kalustoaan ja lisää, että heidän kaikissa kärryissä on esimerkiksi telinnosto kahdella akselilla ja pankansiirtosylinterit, eli kevennystä ei ole lähdetty hakemaan oleellisia asioita karsimalla.
Ei mahtikoneille
Paitsi kalustoa keventämällä, taloudellisuutta Rinta-Könnöt ovat hakeneet myös maltillisilla moottorihankinnoilla. Ja lakeuksilla kun ajetaan, tarvetta 660 heppaisille mahtikoneille ei edes ole.
- Johannan ajama 460 heppainen Volvo on osoittautunut talon taloudellisimmaksi autoksi. Iveco kulkee myös aika vähällä, V8-koneinen Mersu kuluttaa eniten, Mika Rinta-Könnö kertoo ja toteaa, että täysin vertailukelpoisia lukemat eivät ole, sillä esimerkiksi Mersulla ajetaan lyhyttä ajoa ja puretaan kuormat itse.
Etelä-Pohjanmaalla suuntauksen kerrotaankin olevan pienempiin koneisiin. Turhasta voimasta ja painosta on turha maksaa.
- Meillä keskikulutus liikkuu 52–53 litran kieppeillä satasella. Dieselin hinnannousu on kasvattanut polttoainelaskua vuositasolla noin 25 000 euroa per auto verrattuna siihen, mitä se oli viime kesänä, yrittäjä huoahtaa.
Tukalaa tilannetta helpottaa hieman se, että UPM:llä ja Metsäliitolla, joille Rinta-Könnöt ajavat eniten, on polttoaineklausuulit.
- Ilman klausuuleja olisi pitänyt laittaa hanskat tiskiin, Rinta-Könnö myöntää ja lisää, että alaa rasittaa myös se, että ajureista alkaa olla pulaa, niin autoilijoista kuin kuljettajista.
- Etenkin muutama vuosi sitten näillä seuduilla moni lopetti puunajon. Monilla vanhoilla yrittäjillä ei ollut jatkajaa ja jotkut lopettivat huonon kannattavuuden takia. Kulut ovat kasvaneet, mutta taksat eivät ole kehittyneet siinä suhteessa, että kalustoa voisi uusia niin kuin ennen. Nyt autoilla pitää ajaa ainakin miljoona kilometriä ennen kuin ne laitetaan vaihtoon.
Jos vanhenee kalusto, niin vanhenee yrittäjäkuntakin.
- Kun käy kokouksissa, siellä oleva sakki alkaa olla melko harmaapäistä, Mika Rinta-Könnö toteaa.
Ei Rinta-Könnöjen nuori isäntä puunajoa kuitenkaan mahdottoman huonona taiteenlajina pidä, vaikka myöntääkin, että yleensä ottaen tilanne puunajorintamalla tuntuu menneen huonompaan suuntaan.
- Jos nyt pitäisi ryhtyä yrittäjäksi kylmiltään, tuskin ryhtyisin, mutta meneehän tämä, kun tähän on pienestä pitäen kasvanut.
Pohojalaasta nosturipolitiikkaa
Perinteisesti Rinta-Könnöillä on nosteltu puita nelivipuisella, mutta Johannan ajamaan Volvoon Mika haki Ruotsista vähän käytetyn sähköohjatun Epsilon Palfingerin. Osasyynä Ruotsin reissuun oli paitsi halu kokeilla eri merkkejä, myös se, että lahden takana Epsilonin hinta oli kohtuullinen.
- Ruotsissa käytetyt nosturit eivät tahdo mennä kaupaksi ja osin siksi hinnat ovat kohtuullisia. Jonkin verran nostureita menee Venäjälle, mutta sähköohjatut eivät sinne kelpaa. Samaa ajatusmaailmaa on vielä Suomessakin. Moni pelkää, että sähköohjattu ei toimi ja tietysti hintakin on kalliimpi.
Rinta-Könnölle kynnys siirtyä sähköohjattuun nosturiin ei ollut suuri, sillä yrityksessä on myös motoja ja ajokoneita, joiden nostureissa sähköohjausta on käytetty jo kauan. Jos se toimii metsäkoneissa ja kaivureissa, miksi se ei toimisi myös nostureissa, Mika Rinta-Könnö päätteli nosturin ostoa suunnitellessaan. Sähköohjatun nosturin ostoa puolsi myös se, että se on rakenteeltaan perinteisiä nostureita kevyempi ja sen joystick-tyyppisiä minivipuja on myös pienikätisen Johannan kevyt ja helppo käyttää - perinteisessä nelivipuisessa kun pienet sormet eivät tahdo ylettää liikuttaa useampaa vipua samalla kertaa.
Yksi sähköohjatun nosturin etu on myös sen toimintojen helppo säädettävyys. Päätteen muistiin voidaan ohjelmoida viidelle kuljettajalle heidän henkilökohtaisesti haluamansa säädöt, jolloin nosturin jokainen liike tapahtuu kuljettajan omien käyttötottumusten mukaan hitaasti tai nopeasti. Tästä on etua varsinkin nosturin käyttöä opeteltaessa.
- Alussa tein Johannalle rauhallisen ohjelman, mutta nyt kone saa toimia jo melko täysillä. Johanna oppi uudet systeemit aika nopeasti, Mika kehaisee.
Johannan leipäpuu
Kauhajokinen Johanna Noppa hakeutui JAKKin puutavara-autonkuljettajakurssille oltuaan rahdin ajossa pari vuotta. Kun leipä on lähtenyt puunajosta puoli vuotta, ala tuntuu omalta.
- Puunajoon lähtö oli minulle itsestään selvä asia, mutta ajattelin, että ensin pitää hankkia ajokokemusta muualta, Johanna toteaa ja kiittelee JAKKissa käymäänsä puutavaranautonkuljettajan kurssia etenkin siksi, että sieltä sai hyvät eväät työelämään. Opetus oli yksilöllistä, etenkin kun hakijoiden vähyyden vuoksi Johanna oli kurssinsa ainoa opiskelija.
- Opiskelu oli lähes täysin käytännön harjoittelua.
Saimme ajaa puuta tehtaalle, vaihtaa letkuja ja renkaita, opetella ketjujen laittamista ja kaikkea muuta, mitä puutavara-autonkuljettajan täytyy osata, Johanna kertoo.
Paljolti tekniikkalaji
Kun Johannalla on kokoa ja painoa kuin keijukaisella, on pakko kysyä, miten noin pieni ihminen pärjää perinteisesti raskaaksi mielletyssä ajossa?
- Kaikki sanovat, että puunajo on hirveän raskasta, mutta ei se ole, Johanna nauraa kysymykselle, mutta myöntää, että alussa esimerkiksi paripyöräketjujen päälle laittaminen ja tiukkaan jämähtäneitten letkujen liitinten aukaiseminen tuntui melko työläältä.
- Mutta esimerkiksi ketjujen laittaminen on paljolti tekniikkalaji. Sitä paitsi ajokissani on robsonit ja hiekoittimet, jotka ovat todella hyvät ja vähentävät ketjutustarvetta, nousutelillisellä Volvolla puuta ajava Johanna kertoo.
Muutenkin Johanna toteaa puunajon olevan tavallaan kevyempää ja mielenkiintoisempaa kuin rahdinajo. Sitäkin taiteenlajia Johanna on näet kokeillut ajamalla kappaletavaraa, elintarvikkeita ja huonekaluja, ei pelkästään kotimaassa, vaan myös Norjassa. Nykyisen työnsä hyväksi puoleksi Johanna mainitsee myös sen, että puunajossa ei ole samanlaista kiirettä kuin rahtipuolella. Tietty määrä tulosta toki pitää tulla, mutta kiirettä on helpottanut se, että tehtailla on luovuttu purkuajoista.
- Sitä paitsi työssä pitää olla haasteita, ei siinä muuten ole mielenkiintoa. Kun selviää vaikeista paikoista, se on niin siistiä, Johanna vakuuttaa ja nauraa, että vaikka työ ei liian raskasta olekaan, liikuntaa töissä kuitenkin tulee sen verran, että työpäivän jälkeen ei tarvitse enää lähteä lenkille.
Kilojen onkin syytä pysyä jonkinlaisessa kontrollissa, sillä työn vastapainoksi Johanna esiintyy silloin tällöin muotinäytöksissä ja onpa hän osallistunut hyvällä menestyksellä muutamiin kauneuskilpailuihinkin. Siitä todistuksena on mm. sijoittuminen perintöprinsessaksi kesäkuussa pidetyssä Tuurin Miljoona Tuning Show’ssa.
Kun Johannan juttelua kuuntelee, niin tällä hetkellä puunajo kuitenkin voittaa missikisat puhtaasti 6 - 0.
- On mukavaa, kun saa touhuta yksin metsässä ja luonnon keskellä. Alussa pienillä teillä ajo jännitti, mutta nyt kun käännyn metsätielle, on kuin kotiin menisi.
Yhtä kauhajokisen Rinta-Könnön neljästä autosta ajaa 23-vuotias Johanna Noppa.
- Kieltämättä aluksi pelotti palkata nuori tyttö puunajoon, mutta Johanna tekee tulosta siinä missä muutkin. Johannalla on asenne kohdallaan ja kova halu oppia, yrittäjä Mika Rinta-Könnö vakuuttaa.
Rinta-Könnöillä ajetaan puuta neljällä yhdistelmällä.
- Ainakin itse olen tykännyt Ivecon EuroTronicista. Sillä pärjääminen on pitkälti oppimiskysymys. Robotit ovat kehittyneet paljon ensimmäisistä versioistaan ja tekevät tulemistaan myös puunajoon.