RESIINARETKEN KUVIA NYT GALLERIASSA (lue lisää)
NaisPark ry:n kesäkauden päättäjäisiä vietettiin kuntoilun merkeissä pumppaamalla resiinoilla Kankaanpäästä Pomarkkuun. Kuvia retkeltä nähtävissä osoitteessa naispark.kuvat.fi (jäsenet voivat kirjautua sisään hankkimallaan salasanalla).
JOHANNA PAASO - VAATEMYYNTIÄ JA ERIKOISKULJETUSTEN LIIKENTEENOHJAUSTA (klikkaa tästä ja lue lisää)
NaisPark ry:n jäsen Johanna Paaso on nykyään päivätyönsä lisäksi myös Evelace-alusvaatteiden jälleenmyyjä.
NAISPARKIN VALOKUVAUSTALKOOT (klikkaa tästä ja lue lisää)
Haluatko osallistua NaisPark ry:n vuoden 2012 tekemiseen? Osallistuaksesi sinun ei tarvitse olla valokuvauksen ammattilainen tai aktiiviharrastaja saati omistaa kallista järjestelmäkameraa.
Yrittäjän puoliso voi olla väliinputoaja
Rekkakuskin
Päivärahablues
Jos olet töissä puolisosi yrityksessä, tarkista mikä on asemasi, jos työt vähenevät, neuvoo autonkuljettaja Aila Myllysaari.
Viikonloppuisin Oittin keskustan laitamalla olevilla Ari Myllysaaren talleilla riittää säpinää, kun kalustoa huolletaan seuraavan viikon koitoksiin.
- Sorapuolella on vielä vähän hiljaista, mutta aina on oltava valmis lähtemään niin kuin rusakko makuulta, Arin vaimo Aila naurahtaa.
Nyt pariskunnan tiimityön kohteena on perävaunu ja pihalla seisoo perheen kaksi sora-autoa huilaamassa viikonlopun yli. Jahka arki koittaa, lähes parikymmentä vuotta soraa ajanut Aila ei niillä kuitenkaan enää ajoon lähde, vaan leipätyö löytyy naapurin kuljetusyrityksestä.
- Yrittäjän vaimona minun ei kannata tehdä töitä puolisolleni, koska töiden vähetessä olen täysin lainsuojaton. Toimeentuloa hakiessani minua vain pallotellaan virastosta toiseen, Aila huoahtaa raskaasti ja kertoo tiedon siitä, että oli päiväraha-asioissa väliinputoaja, tulleen hänelle täytenä yllätyksenä.
- Vielä talvella 2001 olin töissä puolisollani. Talvisin sorapuolen työt ovat yleensäkin aika vähissä, mutta talvella viisi vuotta sitten työt loppuivat niin totaalisesti, että niihin tuli täysi stoppi. Vein Kelaan todistuksen, jossa ilmoitettiin, että minut oli lomautettu taloudellisista ja tuotannollisista syistä ja anoin peruspäivärahaa. Siitä se päiväraharumba alkoi, Aila kertoo.
Yrittäjä mikä yrittäjä
Peruspäivärahahakemus tuli bumerangina takaisin, koska Aila luokiteltiin yrittäjäksi.
Sitkeänä sissinä Aila ei tyytynyt Kelan päätökseen, vaan teki valituksen. Vastauksessaan työvoimatoimikunta katsoi Ailan olevan työttömyysturvalain tarkoittamalla tavalla yritystoimintaa harjoittava henkilö, eikä yritystoiminnan päättymisestä katsottu olevan näyttöä. Näin ollen päivärahaa ei heruisi.
- Asia oli siitä erikoinen, että lähetin Kelaan myös kaupparekisteriotteen, joka
todisti, että en ole vastuunalainen enkä äänetön yhtiömies. Ja tietysti myös todistukset siitä, että olin verokortilla töitä tekevä työntekijä.
Aila otti myös yhteyttä kahteen liittoon ja kysyi mitä oikeuksia hänellä olisi jäsenenä.
- Molemmista ilmoitettiin, että voisin kyllä liittyä sinne, mutta yrittäjänä en päivärahaa saisi.
- On minut käsketty mennä myös sosiaalitoimistoon hakemaan toimeentuloa lapsille, mutta mitä minä sieltä saisin, ennen kuin möisimme autot ja asunnon pois. Ja ehdotettiin minulle avioeroakin. Sillä asia olisi kuulema ratkennut, kolmen lapsen äiti pudistelee päätään ja myöntää, että herui virastoista hieman sympatiaakin.
- Eräs virkailija totesi, että asiassa oli suuri epäkohta ja että kaltaisiani muitakin väliinputoajia oli olemassa. Me emme kuulu mihinkään, me vain olemme olemassa, mutta he eivät voi tälle asialle mitään.
Kelan kielteisten päätösten jälkeen Aila otti yhteyttä asianajajaan.
- Oma kieli ei enää taipunut tarvittavien lappujen ja lippujen kirjoittamiseen ja asianajajakin oli sitä mieltä, että ajan oikeaa asiaa. Hänen mielestäänkin jutulla olisi mahdollisuuksia mennä läpi.
- Ennen pitkää seinä tuli kuitenkin vastaan, hävisin jutun ja jäin maksumieheksi. Tapaus oli kuitenkin asianajajanikin mielestä mielenkiintoinen.
Keppejä ja lääkkeitä
Kesän tultua työtilanne parani, mutta nyt puolestaan terveys rupesi pettämään, kun jo pitemmän aikaa oireillut reuma alkoi entistä enemmän ilmoitella olemassaolostaan.
- Kävin kuitenkin sinnikkäästi töissä, koska autoa ei voinut jättää seisomaan eikä tuuraajaa saanut mistään. Kun jalat menivät siihen kuntoon, että työkaverit joutuivat työntämään minut takapuolesta autoon, totesin, ettei tästä enää mitään tule. Silloin sanoin miehelleni, että nyt on pakko palkata kuski.
Kuljettaja palkattiin, sillä reuma äityi niin pahaksi, että kävely sujui vain kahden kävelykepin avulla. Niiden kanssa Aila taiteili kolme kuukautta.
- Se pani miettimään, mitä ihmettä alan tekemään. Lopulta kävin oppisopimustoimistossa kyselemässä ajojärjestelijän koulutuspaikkoja.
Koska Ailalla ei ollut tietokoneiden käyttökokemusta, Oppisopimustoimistossa hänet kehotettiin menemään ensin AKT-kursseille.
- Mutta työvoimatoimistossa sanoivat, että minua ei ruveta kouluttamaan, ennen kuin otan lopputilin eli pesen käteni puolisoni firmasta. Sen lisäksi minun olisi pitänyt lähteä kolmeksi viikoksi tutkimuksiin työkyvyn uudelleen arvioimista varten, vaikka minulla oli fysiatrian erikoislääkärin ja kirurgin todistukset siitä, ettei minusta enää ole autonkuljettajaksi.
Aikansa taisteltuaan Aila kuitenkin pääsi kurssille ja työskenteli hetken aikaa ajojärjestelijänä.
- Mutta ei neljän seinän sisällä työskentely minulle sopinut, vaan eteenpäin oli elävän mieli, Aila myöntää. Reumakin hellitti otettaan, kun Aila sinnikkäästi käveli keppien kanssa joka päivä kuusi kilometriä, ui paljon ja kävi kuntoutuksessa.
- Lopulta pystyin kävelemään ilman mitään tukea, vaikka fysiatrian erikoislääkäri oli sanonut minulle, että en ikinä tulisi pääsemään eroon molemmista kepeistä.
Kun lääkitys saatiin kuntoon, kunto alkoi olla niin hyvä, että Aila palasi soranajoon, mutta tällä kertaa vieraan palvelukseen. Työpaikka oli siitä ideaalinen, että särkeviä jalkoja sai välillä lepuuttaa tekemällä ajojärjestelijän töitä.
Nykyään Aila ajaa lähinnä rakennustarvikkeita Kuljetusliike Väkiparran puolikkaalla. Reumasäryt vaivaavat yhä, mutta liukukapellit ja trukilla lastattavat ja purettavat kuormat helpottavat työntekoa.
- Kun on vielä issias, se on reuman kanssa hyvä yhdistelmä. Kipujen kanssa oppii kuitenkin elämään ja ihme kyllä liikunta helpottaa ainaisiin särkyihin, Aila toteaa.
Vaimo töihin ja rahaa renkaisiin
Oman miehensä yrityksen palkkalistoille Aila ei aio palata muuta kuin tuurauksien merkeissä.
- Vaikka olisi kuinka halu ja hinku tehdä töitä perheyrityksessä, yrittäjän vaimona minun ei kannata siellä työskennellä. Osakkaaksi taas ei kannata ruveta, sillä ei tällainen pieni paja elätä kahta. Talvella olisimme helisemässä, jos ja kun työt vähenevät niin paljon, että kaksi ihmistä joutuu kuukausitolkulla makailemaan kotisohvalla.
Eräs Ailan miehen työkaveri olikin kerran kysynyt, miksi Aila ei aja omia autoja, vaan työskentelee vierailla.
- Ari oli vastannut, että täytyyhän se akka laittaa muihin töihin, että pystymme ostamaan renkaita omiin autoihin, Aila nauraa ja myöntää, että elämä olisi varmasti ankeampaa, ellei hän olisi vieraalla töissä.
- Mutta se on kummallista, että päiväraha-asiat korjaantuivat, vaikka teen samoja töitä, mutta vieraan palveluksessa. Pääasia näkyi olevan, että verokortti vaihtoi paikkaa.
- Kun olin nykyisestä työstäni pakkolomalla, päiväraha tuli, että napsahti, vaikka vein Kelaan samanlaiset paperit kuin puolisollanikin työskennellessä mukaan lukien selvitys puolisoni tuloista. Kun olen töissä vieraalla, pääsen tarvittaessa myös työllisyyskoulutukseen. Puolisolla töissä ollessa olin kuin lainsuojaton ja minua palloteltiin paikasta toiseen. Se oli aika vekkulia, Aila naurahtaa.
- Joten sen neuvon annan puolison yrityksissä töitä tekeville puolisoille, että
selvittäkää, missä asemassa olette, jos jotakin tapahtuu. Muuten voitte jäädä tyhjän päälle.
Hynttyyt yhteen
Yrittäjän elämä on Ailalle tuttua jo lapsuusajoista.
- Isälläni oli sora-auto, joten olen lenunnut sorahommissa pennusta asti. Olen aina sanonutkin, että kun vanhemmilleni ei tullut poikaa, minusta tehtiin sellainen, Aila naurahtaa.
Reilut kymmenkunta vuotta sitten yrittäjän tytär löi hynttyyt yhteen kuljetusyrittäjä Ari Myllysaaren kanssa.
- Nykyään kilpailu on käsittämättömän kovaa, se on kuin taivaspaikasta taistelua. Leipä joudutaan repimään kaksin käsin ja kauhuskenaario onkin, että yrittäjiä koskeva työaikadirektiivi tulee voimaan. Kun on pieni paja, pitäisi pystyä itse tekemään mahdollisimman paljon, että se kannattaisi, Aila tuumaa ja nimeää polttoaineen korkean hinnan yhdeksi suureksi syyksi kuljetusyrittäjien ahdinkoon.
- Korkea polttoaineen hinta vaikuttaa paljon etenkin maansiirtoyritysten kannattavuuteen. Kaksi sora-autoa voi kuluttaa päivässä 800 litraa polttoainetta, Aila huoahtaa ja tuumaa, ettei nykypäivänä ryhtyisi kuljetusyrittäjäksi.
- Pitkää päivää saa tehdä. Vapaa aikaa on joskus, kun sitä ottamalla ottaa, mutta silloin ei parane jäädä nurkkiin pyörimään, vaan pitää lähteä jonnekin tai työasiat ovat koko ajan mielessä.
Harrastuksiinkaan ei juuri tarvitse etsiä, sillä kotona odottavat kolme lasta, koira ja kissa.
- Tai harrastan minä autoremonttien tekoa. Joskus remontintekoon pitää lähteä kesken astianpesukoneen latauksenkin, Aila nauraa.
"Rekkakuskin päivärahablues" julkaistu Ajolinjassa vuonna 2006
Tilanne tammikuussa 2008:Ailan jalka jouduttiin leikkaamaan toisen kerran ja hän on yhä sairaslomalla.
