Olet sivulla: ETUSIVU
Kiire sekä ajo- ja lepoaika-asetuksen liian pienet joustot stressaavat kuljettajia
Puun ja kuoren välissä
Työuupumus on tuttu sairaus myös rekkakuskeille. Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa syvään masennukseen.
Ottaako kanssakulkijoiden liikennekäyttäytyminen jatkuvasti päähän? Ärsyynnytkö, jos et heti pääse laituriin? Tuntuvatko kaikki ajojärjestelijät ammattitaidottomilta kiusankappaleilta? Särkeekö päätä tai kärsitkö unettomuudesta tai hermostuneisuudesta? Onko työntekosi muuttunut pakkopullaksi?
Jos vastasit kyllä, olisiko syynä työuupumus?
Työuupumus on tunnollisten sairaus
Työuupumus vaivaa lieväasteisena jopa joka neljättä työssäkäyvää suomalaista, eikä siis ole vieras asia autonkuljettajillekaan.
- Työuupumus on lisääntynyt sen jälkeen, kun siitä on alettu puhua julkisuudessa. Diagnosointi on kuitenkin kirjavaa ja esimerkiksi rivilääkäreiden voi olla vaikeaa erottaa työuupumusta masennuksesta. Olisi kuitenkin tärkeää, että myös ylirasitus erotettaisiin varsinaisesta työuupumuksesta, työpsykologi Elina Latva-Kiskola Mehiläinen Oy:n Espoon yksiköstä toteaa.
Latva-Kiskola luonnehtii työuupumusta paljolti tunnollisten ja työssään perfektionismiin pyrkivien sairaudeksi.
- Autonkuljettajille esimerkiksi aikatauluissa pysyminen on oleellinen osa työssä onnistumista ja jos aikataulut pettävät jatkuvasti, se saattaa hyvinkin aiheuttaa työkyvyn laskua ja työuupumusta.
Latva-Kiskola myöntää, että vaikka äärimmäisyyksiin viety tunnollisuus on monessa mielessä hyvä asia, työssä jaksamisen kannalta se on huono asia. Jos työ ja sen täydellinen suorittaminen ovat muodostuneet elämän tärkeimmiksi asioiksi, liikutaan riskirajoilla.
- Täydellisyyteen pyrkivä ihminen ottaa yleensä pienetkin vastukset ja epäonnistumiset voimakkaammin kuin sellainen, joka asennoituu epäonnistumisiin ihan pikkuisen, sanoisinko hälläväliä asenteella ja ymmärtää, että myös satunnaiset epäonnistumiset kuuluvat elämään.
Tunnistatko oireet?
Työuupumus eroaa tavallisesta väsymyksestä siinä, että se on krooninen väsymystila, joka ei poistu viikonloppulevon tai lyhyen loman aikana.
- Ihmisestä on tullut niin sanotusti haluton ja vetämätön, Latva-Kiskola kiteyttää.
Kaksi muuta työuupumuksen tärkeintä tunnusmerkkiä ovat itseluottamuksen menetys ja asenteiden muuttuminen kyynisiksi.
- Työntekijä kokee itsensä huonoksi ammattilaiseksi ja esimerkiksi pyrkii vetäytymään pois haastavista töistä. Samalla ajatukset työstä, työkavereista ja asiakkaista muuttuvat myrkyllisiksi, millään ei ole enää mitään väliä ja mieleen tulee esimerkiksi ajatuksia, että "ei minulla ole euroakaan tässä työpaikassa kiinni, miksi siis yrittää".
Jos tuntemukset ovat jatkuneet viikko- tai jopa kuukausikaupalla, Latva-Kiskola kehottaa hakemaan apua esimerkiksi työterveyslääkäriltä.
- Jos työuupumus jatkuu pitkään, kyynisyys saattaa tulla tavallaan luonteenomaiseksi piirteeksi ja osaksi persoonaa, jolloin siitä on vaikeampaa päästä eroon. Pitkittyessään työuupumus voi myös johtaa masennukseen.
Apua yhteistyöllä
Työuupumus on hyvin usein peruste sairaslomalle. Sairasloman ohella hoitokeinoina käytetään lääkitystä, selkeyttäviä keskusteluja psykologin kanssa sekä verkostotapaamisia, johon potilaan lisäksi osallistuvat psykologi sekä työnantajapuolelta potilaan lähin esimies tai vastaava.
- Neuvotteluissa pyrimme löytämään keinoja töiden uudelleen järjestämiseksi ja riittävien taukojen ja levon saamiseksi. Jotta potilas kokisi olonsa helpommaksi, myös firman sisäisen viestinnän olisi oltava kunnossa.
- Kun työterveyshuollosta yritykseen ja pyydetään esimiestä verkostoneuvotteluun, yleensä he ottavat asian vakavasti ja tulevat mielellään, Latva-Kiskola jatkaa ja toivoo, että jokaisessa yrityksessä harjoitettaisiin rakentavaa keskustelua siitä, mikä on työntekijälle riittävä työsuoritus ja miten merkittävimpiä sudenkuoppia voitaisiin ehkäistä jo ennakolta.
**************************************************
Lepää ja valvo kun laki käskee
Kun aikatauluista on otettu löysät pois ja monia ennen muille kuuluneita töitä on ulkoistettu kuljettajien tehtäväksi, kiire on monille kuljettajille tuttu matkakumppani.
Kiireen lisäksi yksi kuljettajien keskuudessa paljon keskustelua herättänyt asia on ajo- ja lepoaika-asetuksen joustamattomuus, sillä paperilla hyvältä näyttävä laki ei välttämättä toimi hyvin alalla, jossa lähes jokainen työtehtävä ja työrupeama ovat erilaisia ja jossa tilanteet muuttuvat nopeasti. Kun julkisuudessa puhutaan paljon kuljettajien tekemistä runsaista ajo- ja lepoaika-asetuksen rikkomisista ja vaaditaan lisää sanktioita liikenneturvallisuuteen vedoten, harva lisäsanktioita vaativa kyseenalaistaa lain toimivuutta. Monien kuljettajien mielestä "ajoaikalaki" tai sen liian tiukka tulkinta kuitenkin lisää stressiä ja jopa pakottaa ajamaan väsyneenä.
- Hyviä puolia siinä on se, että lepoa on pakko pitää, jos oma järki ei muuten riitä sen pitämiseen. Huonoa ovat liian pienet joustot, turkulainen yhdistelmäajoneuvonkuljettaja Erkki Lehtola kiteyttää kuljettajien mielipiteitä.
Kuljettajat tarvitsevat lisää joustoja
Erkki Lehtola noudattaa ajo- ja lepoaika-asetuksen koukeroita niin kuin ammattikuljettajan tulee tehdä. Kun vuorokausilepo sattuu päiväajaksi, etenkin kesällä kuumassa hytissä pyöriskellessä vaatimus noudattaa "ajoaikalakia" minuutilleen on monesti tuntunut kohtuuttomalta.
- Nykyinen laki aiheuttaa pakollista väsyneenä ajamista jos lain määräämä lepoaika ei ole sopinut omaan vireystilaan tai jos tauko on etenkin kesähelteellä osunut päiväajaksi. Koettakaapa itse nukkua saunassa, Lehtola toteaa.
- Päivää ei ole mahdollista jaotella oman vireyden mukaan, vaan tuntuu siltä, että auton, joka on eloton laite, pitää levätä, vaikka itse ei lepoa vielä tarvitsisikaan. Kun ajaa lain mukaan, käytännössä jossakin vaiheessa viikkoa käy niin, että on pakko ajaa yöllä ja levätä päivällä, vaikka ajon luonteen takia niin ei muuten tarvitsisi tehdä. Jos laissa olisi enemmän joustoja, vuorokausilevon voisi sovittaa yöajaksi.
Lehtolan lääke asiaan on periaatteessa yksinkertainen: esimerkiksi ajoajan pidentäminen kaksi kertaa viikossa 11 tuntiin auttaisi asiaa. Päättävissä elimissä tämä monien kuljettajien toive on kuitenkin kaikunut kuuroille korville.
Aja, kuski, aja
Ajo- ja lepoaika-asetus, kansankielellä ajoaikalaki, aiheuttaa Lehtolan mielestä väsyneenä ajamisen lisäksi myös muita ongelmia.
- Monet kuljettajat ajavat talviaikaan kelejä uhmaten, kun määränpäähän on päästävä ajoaikalain puitteissa.
Tilanne on kuljettajille stressaava, kun aikataulu sekä pelko ajoajan ylittämisestä saatavista sakoista painavat päälle, eikä kuljettaja voi luottaa edes siihen, että virkavallalta heruu ymmärrystä ajoajan ylittämisestä huonon kelin johdosta.
- Jos joustoja olisi, kuljettaja voisi huomioida kelin paremmin, Lehtola huomauttaa.
Paineita tuo myös se, että kilpailu kuljetusalalla on kovaa. Jotta toiminta olisi kannattavaa, jokaisena päivänä pitäisi saada tehtyä maksimiajosuorite.
- Teollisuus on siirtänyt varastonsa tienpäälle joten tavaroiden on oltava perillä tarkkaan määrättynä ajankohtana tai tuotanto pysähtyy. Jos keli on huono, en kuitenkaan yritä väkisin pysyä aikataulussa. Kiire ja joustamaton "ajoaikalaki" kuitenkin aiheuttavat stressiä, mikä ei paranna ajosuoritusta, työssä jaksamista saati sitten työssä viihtymistä, Lehtola huokaisee.
Monien määräyksien välissä taiteillessaan kuljettaja on monesti puun ja kuoren välissä, sillä virkavalta ei ole ainoa sakottaja. Jos kuorma ei ole perillä sovittuna aikana, myös monet asiakkaat sakottavat kuljetusliikettä.
Kohtuuton sakotuskäytäntö
Nykyisestä sakotuskäytännöstä Erkillä on selvä mielipide: Ajokortin menetys kolmien pienien sakkojen jälkeen ei ole oikein. Jos sakot ovat tulleet pienistä ajoajan ylityksistä tai pienistä inhimillisistä virheistä, kuten epähuomiossa puutteellisesti täytetystä piirturin kiekosta tai inhimillisestä unohduksesta painaa ajoaikavalitsimen nappia, ajokortin ja sitä myöten elannon menettäminen moneksi kuukaudeksi tuntuu kohtuuttomalta. Törkeistä liikenteen vaarantamisista saadut sakot ovat tietenkin asia erikseen.
- On kohtuutonta viedä toimeentulo kuljettajilta, joiden palkat ovat huonoja suhteessa muihin ammatteihin ja vastuuseen suhteutettuna, Lehtola toteaa ja kritisoi muutenkin autonkuljettajien palkkausta, joka osaltaan on johtanut suurienkin ylityötuntimäärien tekemiseen.
- Autonkuljettajan pohjapalkka on aina ollut heikko, mutta tulotasoa on aina yritetty nostaa enemmän työtä tekemällä. Taksat pitäisi voida nostaa niin roimasti, että työnantajat pystyisivät maksamaan työn vastuuta vastaavaa palkkaa, jolla tulisi toimeen normaalipituista päivää tekemällä. Jos taksat olisivat kohdallaan, auton ei tarvitsisi liikkua yötä päivää tai yritys voisi palkata lisää työvoimaa, mikä helpottaisi lakien noudattamista, Erkki toteaa ja peräänkuuluttaa AKT:n ja SKAL:n yhteistyötä asioiden parantamiseksi.
- Järjestöjen olisi ajettava taksakorotusta yhteistuumin, vaatia teollisuutta palauttamaan omat varastot tai esimerkiksi maksamaan rahtiin ns. varastointilisä, Erkki esittää lääkkeeksi.
Työuupumusta
Erkki oli stressilomalla viime vuonna kolme kuukautta. Työpaikan vaihto kuitenkin auttoi asiaa, sillä nykyisessä työpaikassa ajot ovat paremmin sovitettavissa lain puitteisiin.
- Myös ammattiveljet ovat jonkin verran valittaneet väsymystä, joka johtuu liian tiukasta ajoaikalain tulkinnasta. Kukaan ei ole ollut suoranaisesti lakia vastaan, vaan kaikki vastustavat nimenomaan lain tiukkuutta. Jos joustoja ei ole, käytännössä voi käydä niin, että ei voi ajaa edes asemalle, joka on yöllä auki.
**********************************************************
Tipen tarina
Eteläsuomalainen irtoperiä vetävä rekkakuski Tipe ei halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään, sillä masennus on vielä nykyäänkin asia, josta saa helposti leiman otsaansa. Ennen omaa sairastumistaan Tipekin piti työuupumusta ja masennusta hermoheikkojen sairautena. Oman sairastumisen myötä mieli kuitenkin muuttui.
- Silti en jaksa selitellä sairastumistani ihmisille, jotka ajattelevat työuupumuksesta ja masennuksesta samoin kuin minä aikaisemmin, Tipe myöntää.
Ennen sairastumistaan Tipe ehti työskennellä yli kymmenen vuotta usean eri kuljetusliikkeen palveluksessa. Viime vuosina lisääntynyt jatkuva kiire, kovilta tuntuneet vaatimukset ja siitä seurannut työuupumus kuitenkin aiheuttivat Tipessä niin syvän työuupumuksen, että eräänä aamuna rekan vetäjä jäi seisomaan tallin pihalle. Työuupumus oli muuttunut vakavaksi masennukseksi ja masennus johti pitkälle sairaslomalle.
Oravanpyörä oli pyörinyt liian kiivaasti. Tipe ei enää jaksanut polkea mukana.
Uusi kansansairaus?
Työuupumukselle on tyypillistä se, että se kehittyy vakavaksi hitaasti ja huomaamatta. Niin kävi Tipenkin kohdalla. Työ, josta hän oli ennen pitänyt, oli pikkuhiljaa muuttunut kaikki voimat vieväksi pakkopullaksi ja lopulta voimat riittivät enää sängystä sohvalle siirtymiseen.
- Aluksi tuntui, että en saa ikinä nukuttua tarpeeksi ja sitten aloin heräillä pitkin yötä. Koko keho tuntui voimattomalta ja pienetkin ponnistelut töissä tuntuivat siltä, kuin olisin juossut maratonin, Tipe kertoo.
Väsymyksen myötä tuli lyhytjännitteisyys. Kuormien odottelut saivat pinnan kiristymään ja niin omat kuin muiden virheet tuntuivat suuremmilta kuin ne olivatkaan.
- Ja jos työnantaja huomautti virheistä, mielessä kävi heti lopputilin ottaminen, kun en kerran kelvannut mihinkään. Mistään oli vaikea löytää mitään positiivista ja lopulta mikään ei enää edes kiinnostanut. Pakersin työpäivät väkisin läpi ja kotona en saanut mitään aikaiseksi, Tipe jatkaa.
Tipe tunnisti tilansa vasta siinä vaiheessa, kun oli maannut sohvalla yhtäjaksoisesti neljä päivää ja huomannut miettivänsä, miten pääsisi eroon hengestään. Se, että hän tunnisti oman tilansa, oli kuitenkin tärkeä tekijä avun hakemiselle ja parantumiselle.
Sairaslomalapun lisäksi Tipe sai masennukseensa mielialalääkkeitä, jotka auttoivat hänet "syvimmän ojan" yli.
- Sairasloma oli pitkä, mutta siitä oli se apu, että ehdin ensin levätä ja sitten rauhassa käsitellä ne asiat, joita en työn ohessa ollut joutanut miettimään. Asioille sai oikeat mittasuhteet.
Vähä ehkä niinku erillisenä juttuna?
Tik tak, tik tak...
Tipen mielestä kiire ja epäpätevät juitsarit ovat sama asia.
- Jos aikataulu on niin tiukka, ettei taukoja ehdi pitämään minuutilleen, joutuu pelkäämään ratsioita koko seuraavan kuukauden. Kuulin juuri kuljettajasta, jolla oli ollut kuukauden sisällä kaksi n. puoli tuntia liian lyhyttä vuorokausilepoa, mutta kiekot olivat muuten kunnossa. Seurauksena oli 200 euron sakot, Tipe huokaisee ja moittii nykyisen ajo- ja lepoaika-asetuksen tiukkuutta.
- Jos levolle on jäätävä jo iltapäivällä, jolloin ei vielä nukuta, liikkeelle on lähdettävä iltamyöhällä, kun alkaa nukuttaa. Siinä vaiheessa on väsynyt, hermo kiristyy ja vuorokausirytmi on sekaisin pitkän aikaa. Nuorempana siitä selvisi, mutta vanhempana vuorokausirytmin tärkeys korostuu.
Tipen mielestä on myös rasittavaa, että esimerkiksi puolen tunnin ajomatkan päässä olevaan kotiin ei voi ajaa lakia rikkomatta, vaikka olo olisi virkeä.
- Ajoaikalakia luetaan kuin piru raamattua ja pienistäkin virheistä saa sakkoja. Jos rikkeet ovat pieniä, pitäisi rangaistustenkin olla pieniä.
Muut lastaavat - sakot kuljettajalle
Liian tiukasti tulkitun ajo- ja lepoaika-asetuksen lisäksi Tipellä on tukku muitakin esimerkkejä asioista, jotka aiheuttavat kuljettajille kiirettä ja stressiä. Jos esimerkiksi irtoperävaunu on "mantereella" lastattu väärin vaikkapa akselipainojen osalta ja Tipe joutuu ratsiassa vaa´alle, sakko tulee Tipen kontolle.
Sama epäkohta tulee esille kuormien sidonnoissa. Jos joku on sitonut "mantereella" kuorman puutteellisesti, myös silloin sakkolappuun kirjoitetaan Tipen nimi. On helppo sanoa, että käy vaa´alla ja sido kuorma satamassa ennen kuin lähdet liikenteeseen, mutta monesti esimerkiksi kuorman sitominen jälkikäteen on mahdotonta ilman että purkaa ja lastaa kuorman uudelleen.
- Sitä paitsi jonkin verran Suomeen tulee myös sinetöityjä kärryjä, joita kuljettajan ei ole edes lupa avata. Silloin täytyy vain uskoa siihen, että kuorma on Ok, Tipe huomauttaa.
Vaikka on olemassa laki, joka määrittelee lähettäjän vastuun, Tipen mielestä suomalainen kuljettaja ja liikennöitsijä ovat vastuussa joka suuntaan, jos kuormassa on jotakin vikaa.
- Onko siis ihme, jos liikennöitsijät ja kuljettajat ovat pahantuulisia ja stressaantuneita, Tipe kysyykin ja antaa pyyhkeitä myös alan ammattiliitolle.
- Liitto jaksaa vaatia valvontaa, mutta todellisiin, muutosta vaativiin asioihin sieltä ei näy irtoavan ajatustakaan.
Pinna tiukalla
Kuljettajien kiire ja stressi näkyvät Tipen mukaan myös liikennekäyttäytymisessä ja kuljettajien me-hengen katoamisessa.
- Kun on kiire ja täysi työ selvitä omista asioista, ei jaksa ottaa muita huomioon, Tipe huokaisee ja kertoo kiireen ja stressin näkyvän myös kahvikeskustelujen aiheissa.
- Kun ennen puhuttiin harrastuksista ja perheestä, nykyään puhutaan paljolti vain siitä, miten paljon sakkoja kukin on saanut mistäkin ns. älyttömältä tuntuvasta asiasta tai miten paljon on joutunut tekemään ns. ylimääräistä työtä, josta ei välttämättä saa edes maksua. Moni on myös sanonut, että ei ennen juurikaan sairastellut, mutta nykyään flunssat ja muut ovat jatkuvia kavereita, Tipe kertoo viitaten siihen, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Henkinen tila vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen.
Liian raskasta liian tunnolliselle
On laskettu, että kuljettaja joutuu työssään noudattamaan jopa 8000 erilaista säännöstä ja asetusta. Tipe mielestä rekkakuskin työ alkaakin olla liian raskasta liian rehelliselle ja tunnolliselle ihmiselle.
- On mahdotonta tehdä kaikkea niin kuin laki ja kuljetuksenantajien "säännöt" määräävät, mutta toisaalta lain viilailu on stressaavaa, Tipe täräyttää ja kehottaa stressin ja uupumuksen kanssa kamppailevia hakemaan apua ajoissa.
- Hieman itseänikin arvelutti, kun vein sairaslomalappua työnantajalle, että näinköhän sitä saa lusmun merkin otsaansa, mutta työnantaja suhtautui asiaan hienosti. Sanoi, että oli itsekin huomannut, ettei minulla ollut kaikki hyvin.
Ammatinvaihto on käynyt Tipellä mielessä jo monta kertaa, mutta ainakin toistaiseksi ammattinimikkeenä on autonkuljettaja.
- Ja pitää muistaa, että eivät nämä hommat ajamalla lopu, ei vaikka välillä pitäisi vapaatakin.
Työuupumus yleistyy
Eräiden tutkimusten mukaan jopa yli puolet työssäkäyvistä suomalaisista kokee jonkinasteista työuupumusta, joka viides on voimakkaasti väsynyt työstään ja ja 7 %:lla on vakavaksi luokiteltava työuupumus.
Masennuslääkkeitä käyttää jo lähes 400 000 suomalaista. Lääkelaitoksen mukaan masennuslääkkeiden kulutus kasvoi viime vuonna 10 % edellisvuodesta.
Suomalaisista yhä useampi joutuu masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle. Viime vuonna heitä oli 4300, missä oli kasvua toissa vuodesta yli yhdeksän prosenttia.
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan depression aiheuttamat sairauspoissaolot ovat kasvussa. Lisäksi masennuksen takia myönnetyt sairauslomat ovat paljon pitempiä kuin muista sairauksista johtuvat.
Pitkään jatkunut stressi alkaa vähitellen näkyä myös ruumiillisina oireina. Tutkimukset ovat osoittaneet, että pitkäaikainen stressi lisää riskiä saada jokin elimellinen sairaus.
Juttu ilmestynyt Ajolinjassa vuonna 2008/R.Airaksinen
