RESIINARETKEN KUVIA NYT GALLERIASSA (lue lisää)
NaisPark ry:n kesäkauden päättäjäisiä vietettiin kuntoilun merkeissä pumppaamalla resiinoilla Kankaanpäästä Pomarkkuun. Kuvia retkeltä nähtävissä osoitteessa naispark.kuvat.fi (jäsenet voivat kirjautua sisään hankkimallaan salasanalla).
JOHANNA PAASO - VAATEMYYNTIÄ JA ERIKOISKULJETUSTEN LIIKENTEENOHJAUSTA (klikkaa tästä ja lue lisää)
NaisPark ry:n jäsen Johanna Paaso on nykyään päivätyönsä lisäksi myös Evelace-alusvaatteiden jälleenmyyjä.
NAISPARKIN VALOKUVAUSTALKOOT (klikkaa tästä ja lue lisää)
Haluatko osallistua NaisPark ry:n vuoden 2012 tekemiseen? Osallistuaksesi sinun ei tarvitse olla valokuvauksen ammattilainen tai aktiiviharrastaja saati omistaa kallista järjestelmäkameraa.
Ivecossako sähkövikoja? Kysytäänpä...
Uusittu Stralis oli syyskiertueen
2007 vetonaula
Faktaa, fiktiota ja
Italian ihmeitä
Iveco herättää automiehissä paljon mielipiteitä. Toiset sitä kehuvat, toiset sitä moittivat. Kauppa kuitenkin käy ja karavaani kulkee.
Hyvä ajettava ja pelaa siinä missä muutkin merkit, kehuu yksi. Murheenkryyni ainaisine sähkövikoineen ja huono jälleenmyyntiarvo, kuittaa toinen.
Automiesten väittelystä huolimatta yhä useampi vastaantuleva raskas ajoneuvo on Iveco. Tammi-syyskuun rekisteröintitilastoissa Iveco oli Suomen neljänneksi suurin kuorma-automerkki 7,9 % markkinaosuudella.
- Myynti on kasvanut joka vuosi ja suuntaus on ollut sama koko maassa. Myös muita merkkejä vaihdetaan Ivecoon, Kuopiossa Ivecoita reilun kolmen vuoden ajan myynyt Car Office Oy:n Pekka Roponen kertoo.
Ivecolla toivotaan myynnin saavan lisäpotkua uuden ilmeen saaneen Straliksen avulla. Trakkerin hytin päivitys on luvassa ensi vuoden puolella.
Sähköviat, onko niitä?
Automiesten keskuudessa kiertää tarinoita, joiden mukaan Ivecossa on runsaasti sähkövikoja. Shellinbaaripuheissa kojetaulun vikavalokirjoa on verrattu discovaloihin tai jouluvaloihin, jotka eivät himmene juhannuksenakaan. Reijosen mukaan tarinat ovat paljolti huhupuheita.
- Kun sähköjärjestelmissä alettiin käyttää CAN-väylätekniikkaa, vikoja esiintyi, mutta ne eivät sinällään olleet auton vikoja, vaan viat syntyivät siitä, että päällirakentajat rakensivat sähköjärjestelmiä entiseen malliin.
Samoilla linjoilla on myös kiertueella mukana oleva eläkkeellä olevaksi juoksupojaksi itseään tituleeraava Car Office Oy:n Reijo Roponen.
- Päällirakentajille ei ole annettu tarpeeksi hyvää koulutusta sähkötöihin. Me olemmekin erään päällirakentajan kanssa sopineet, että he eivät tee meille tuleviin autoihin sähkötöitä, vaan jättävät johdot niin, että meidän oma sähköasentaja voi tehdä työt loppuun. Sitä paitsi Ivecon laatu on parin viime vuoden aikana parantunut huomattavasti. Yksi syy lienee parantunut laadunvalvonta.
Shellinbaaripuheissa sähkövikojen yhdeksi syyksi on arvuuteltu myös sitä, että Iveco on tehty palmujen katveessa ajettavaksi, eivätkä johtojen suojaukset ole riittävät kestämään Suomen suolattuja teitä ja pakkasia.
Roponen ei usko tähänkään käsitykseen, vaan toteaa, että esimerkiksi johtojen suojauksissa ei ole oleellista eroa esimerkiksi ruotsalaismerkkeihin verrattuna.
- Mikään automerkki ei tee itse johtosarjoja, vaan samat alihankkijat tekevät johtosarjat lähes kaikkiin merkkeihin.
Automiesten puheissa ovat sitkeästi vilahdelleet myös tarinat Ivecoiden jäätymisongelmista. Karkeasuodattimen sijoitus kylmään ja viimaiseen paikkaan tankin kupeeseen ei ole tuntunut pohjoisen oloihin ajatellulta ratkaisulta ja toistuvien jäätymisongelmien takia jotkut autoilijat ovat ottaneet suodattimen pois.
- Euronelosten tulon myötä Straliksen karkeasuodatin siirrettiin lämpimämpään paikkaan. Nykyään se on moottorin kupeessa heti hytin takana. Myös suodattimen jalan imureikää on suurennettu, mikä poisti toisen ongelmapaikan jäätymisten suhteen.
Onko halvempi huonompi?
Ivecoa ostavat yrittäjät joutuvat tunnetusti latomaan tiskiin vähemmän euroja kuin kilpailevia merkkejä ostavat yrittäjät. Shellinbaaripuheissa on epäilty sitäkin, voiko halvalla saada hyvää.
- Auton valmistuskustannukset ovat suhteellisen samat joka tehtaalla, oli kyse vaikkapa Mannista, Mersusta, Ivecosta tai Scaniasta. Mutta kun aletaan miettiä eri merkkien myyntiorganisaatioita, meillä Ivecolla on paljon yksityisiä myyjiä. Ivecon myyntiorganisaatio ei tarvitse suuria kivitaloja ja työntekijämääriä, joiden ylläpitämisestä koituvat kulut loppupelissä lankeavat automiesten maksettaviksi. Ivecot ovat kilpailijoitaan halvempia, koska myyntiorganisaatiomme on kilpailijoitamme kevyempi, Roponen vastaa.
- Sitä paitsi auton hyvyys riippuu siitä keneltä kysyy. Vannoutuneelta Volvo tai Scania-mieheltä saa varmasti eri vastauksen kuin vannoutuneelta Iveco-mieheltä, Roponen naurahtaa.
- Väittäisinkin, että esimerkiksi koneen osalta Iveco on yksi pikkuvikaisimpia autoja.
Uusi konttori, entiset koneet
Keväällä ensiesitellyn, uusitun Straliksen muutokset ovat kohdistuneet lähinnä hytteihin. Tekniikkapuoleen ei mallin tässä päivityksessä ole juuri kajottu.
Suurimmat muutokset on kokenut mallimerkintää AS kantava pitkän matkan liikenteeseen tarkoitettu hytti, vaikka muutoksien jälkeenkin Straliksen tunnistaa jo kaukaa Stalikseksi. Maskin ilmanottoaukot ovat suuremmat ja puskuri ja valot ovat saaneet uuden ilmeen. AS tilahytti on autossa paljon yöpyvien iloksi edeltäjäänsä kymmenkunta senttiä korkeampi ja pidempi kuin edeltäjänsä. Suurempi koko on mahdollistanut lisäsäilytystilojen lisäämisen niin hytin sisä- kuin ulkopuolellekin sekä enemmän tilaa kyljen punkassa kääntämiseen.
AS-hytin lisäksi saatavilla on AD-päivähytti sekä makuuohjaamollinen AT keskipitkille ja pitkille ajomatkoille.
Mittaristo Straliksessa on kaareva, joten kaikki namiskat ovat suhteellisen hyvin kuljettajan ulottuvissa.
Sisustussuunnittelijat sanoisivat Ivecoiden värimaailmaa pirteäksi ja siltä Straliksen istuinten ja ovien siniset ja Trakkerin vielä entisellään olevan hytin punaiset verhoilut tuntuivatkin. Kun hytissä kuitenkin joutuu viettämään kohtuullisen osan elämästään, ehkä konservatiivisemmat värit olisivat pitemmän päälle rauhallisemman tuntuiset. Makuasioista ei kuitenkaan voi kiistellä, mutta siitä kaikki lienevät yhtä mieltä, että uudet, kestävämmät ja helpommin pestävät verhoilumateriaalit ovat tervetulleita uudistuksia.
Positiivinen kokemus
Iisalmen Delta-auton pihaan koeajolle karautti myös kiuruvetinen Unto Remes. Remeksen Unto ajaa puuta kahdella autolla, kolmannella ajetaan eläinkuljetuksia.
- Volvo ja Sisu ovat puunajossa. Lähikuukausien aikana meille tulee ensimmäinen Scania, enkä pidä mahdottomana, että taloon tulisi joskus Ivecokin. Leima ei saa olla puhtaasti missään merkissä, Remes toteaa Ivecon 500 heppaisella Trakkerilla heittämänsä koeajoreissun jälkeen.
- Kone tuntui vääntävän hyvin ja voimaa oli 60 tonnille riittävästi. Kuusisataa heppaisiin verrattuna ajotuntumassa ei ollut suurta eroa, Remes jatkaa ja toteaa, että hevosvoimista puhuttaessa tuijotetaan liikaa tehtaan ilmoittamia lukemia.
- Teho häviää häkäpönttöihin, vaikka on ihan hyvä asia, että niitä viritellään. Loppupelissä tehomäärä katsotaan kuitenkin vetopyöriltä, Remes arvelee ja löytää Ivecosta vielä muitakin hyviä puolia.
- Iveco kulki hyvin suoraan ja hytti oli hiljainen. Hyvin siinä pystyi haastelemaan, ei tarvinnut lähtiessä sanoa sanottavaansa. Jämäkkä peli, puunajossakin varmasti toimiva paketti. Koeajo oli positiivinen kokemus, Remes kehaisee.
Kilautanpa kaverille
- Morjensta, oletko reissussa?
- Terve! Just lähdössä, vm. -04 Straliksella töitä tekevän Halisen Marin iloinen ääni kuuluu puhelimesta. Auton oven pamahduksen jälkeen kuljettajan ääni muuttuu pettyneeksi.
- No nyt tämä ei taaskaan lähde käyntiin. Ja vasta eilen tämä teki saman tempun. Pakko käyttää akunkenkä irti.
- Kuis? Eikö päävirtakatkaisimesta kääntäminen auta?
- Ei. Sitä paitsi päävirtakatkaisija hapettuu niin, että se on jouduttu vaihtamaan jo kaksi kertaa vaikka autolla on ajettu vasta 400 000 km.
- Mitenkäs Stralis on muuten pelannut?
- Tuntuu siltä, että vikavaloja palaa kojetaulussa jatkuvasti. Välillä se herjaa kesken ajon, että ei ole valoja, ei vilkkuja, ei öljynpainetta, liian vähän öljyä tai että autossa on jotakin muuta vikaa. Monta kuukautta uskoin öljymääränäyttöä ja hyppäsin turhaan kippaamassa hyttiä ja tarkistamassa öljyjä, kun öljytikkuun ei pääse käsiksi kuin hytin kippaamalla. Kerran työkaveri oli uskonut näyttöä ja lisännyt öljyä. Sitten auto huusi, että "liikaa öljyä, liikaa öljyä". Jaha, nyt pitää nollata vikakoodit, tämä lyö aina englanninkielisen valikon päälle, pitää vaihtaa suomalaiseksi... tuosta noin... on tämä peli... ja sähkövikoja riitti edellisessäkin Straliksessa.
- Olisivatko viat voineet johtua irtoperävaunuista? Ei kuulema tarvitse kuin että perävaunussa on väärän wattinen polttimo, niin jo oikkuilee.
- Ei, kyllä viat ovat vetäjässä.
- Onkos ollut muita ongelmia?
- Talvipakkasella vaihteet jumittivat. Ei auttanut, vaikka vaihdoimme laatikkoon täyssynteettiset öljyt ja rasvasimme nivelet. Kerran 40 asteen pakkasella jouduin pitämään tien poskessa kytkintä pohjassa kolme varttia. Transpointin kuskilta sain pahvilaatikon keulan suojaksi, se auttoi eteenpäin.
- Entäs hyvät puolet?
- On tämä hyvä ajaa, menee kuin juna. Ja istuin on hyvä, selkä ei väsy pitkälläkään matkalla. No, lähde nyt, kun olet kerta kuorma-autoksi ruvennut, Mari manaa.
Ja lähteehän se.
Viitisen vuotta vanhalle Stralikselle tehdyn kauneusleikkauksen tuloksia esiteltiin lehdistölle jo viime keväänä. Lokakuussa oli automiesten vuoro ihailla auton uutta ilmettä, kun Ivecon syyskiertue pysähtyi 22 paikkakunnalla.
Suurimmat muodonmuutokset olivat tapahtuneet maskin, puskurin ja valojen osalta. Uutta on myös työhuoneen puolella. Mikäli haluaa puuttua Euro Tronic-vaihteiston valitsemaan vaihteeseen, se onnistuu ratin oikealla puolella olevasta viiksikatkaisimesta. Ratkaisu on Scanian Opticruisella ajaneille tuttu, eikä sinänsä hassumpi ratkaisu. Manuaaliversiossa ZF:n tuplaH-vaihteisto tuntui täsmälliseltä käytettävältä ja liikeradat suhteellisen pieniltä.
Konevalikoimana on tutut 8, 10 ja 13 litraiset.
Yksi mahdollinen syy nykyautojen sähkövikoihin on, että sinänsä yksinkertaisenkin laitteen, kuten vaikkapa radion asentaminen halutaan tehdä itse, vaikka nykyaikainen auto eroaa viime vuosituhannen autoista oleellisesti sähköjärjestelmien osalta. CAN-väylätekniikan tultua autoihin omia kytkentöjä ei kannata edes suunnitella, ellei ole varma siitä, mitä tekee. Yhdenkin väyläjohdon katkaiseminen tai väärä maadoitus voi aiheuttaa ongelmia muiden laitteiden toimintaan tai estää niiden toiminnan kokonaan.
CAN-väylätekniikan tavoitteena on rajoittaa johtimien ja kytkentöjen määrä niin, että saavutetaan vain yksi tiedonsiirtoväylä, jossa välitetään monia erilaisia tietoja.